Jos jollakulla on jotain asiaa, niin saa kirjottaa sen tähän näin. Nimettömänä tai nimellisenä. Mielipiteitä, ajatuksia, vinkkejä, salaisuuksia tai sen sellasta, ihan mitä vaan. Haluun rupatella!

Elämä on tätä: menin Eevan kanssa männäpäivänä Vaajakosken kirpparille ja meijän mukaan tarttui valkonen leivänpaahdin Tuomon uutta kämppää varten. Se on valkonen ja merkiltään Moulinex. Kirpparilla totesin sen suht koht hyväkuntoiseksi, ja koska hinta oli vaan viisi euroa, niin miksipä ei.

Putsasin sitä pumpulipuikoilla ja hiustenkuivaajalla äskön, mun mielestä ne leivänmuruset siellä sisällä näytti äklöltä. En tykkää hiustenkuivaajan äänestä, niin pistin korviin keltaset korvatulpat ja istuin vessan lattialla puhaltelemassa irtomurusia veks. Sen jälkeen tulikin paras osio: maun testaus. Paahdin on sen verran iso, että sinne mahtuisi neljä paahtoleipää kerralla, mutta jaksoin syyä vaan kaks. Ängin sisään perunarieskan ja ruisleivän. Tehonappula väännettynä kolmoselle: avot, koko keittiön täytti hyvä leivän tuoksu. Perunarieska oli lämmin ja pehmee, siihen suli voi päälle. Ruisleipä oli kivan rapsakkaa, mutta sen yks nurkka oli osunut siihen käristysosaan, niin se oli vähän mustana ja nyt tuuletan tässä keittiön pöyällä, koska täällä haisee ihan vähän palanut.

Mission accomplished, mulla on siis vissiin pettämätön vaisto leivänpaahtimien ostossa tästä eteenpäin. Nyt saa poika hyvää leipää.

Mittasin äskö mun kuumeen ja mittari piippas, että ruumiinlämpöö ois 34.9. Siitäkö riemu repes ja kipitin keittiöön tekemään paahtoleipiä, joiden päällä on ainakin kilometri Nutellaa ja ihan siltä varalta, että suonentukkeuttajalla ei olis vatsalaukussa tylsää, söin vielä vähän vadelmahilloa ja keksin.

Sitten tajusinkin, että alhaisella ruumiinlämmöllä ei ole mitään tekemistä alhaisen verensokerin kanssa. Nyt sattuu mahaan.

Olispa kymmenen aamuja enemmän kuin kahesti viikossa! Tällaisina aamuina ehtii tehdä paljon enemmän kaikkee kivaa ja tuhoisat ajatukset "missä lähin ase miks herätyskello soi"-manailuista "tekisipä koiramme vallankumouksen ja söis mun perheenjäsenet niin ei olis enää kukaan mekkaloimassa aamuisin"-toiveisiin minimoituu lähes nollaan. Kaikenlisäks tuntuu, että päivästä olis tulossa paljon parempi kun ehtii harjoitella pimeessä keittiössä kahdella banaanilla jonglöörausta (uskokaa tai älkää, oon siinä tosi käsi). Jonglööraus-sana on ehkä suomen kielen helmiä. Pienet sille!

Leave me an anonymous comment pouring your heart out. Say anything. Tell me your stories, your secrets, those things no one ever asks but you wish to tell. Tell me about your love, your hate, your indifference, your joy. Tell me about what's inside of you when you're reading through these entries on your friends list, and tell me why you continue to come back here. Tell me anything. Tell me what you really think of me or yourself. Anything.

Post anonymously. Speak honestly, because there isn't any censure here. Post as many times as you like. One faceless wonder to another. You don't have to be on my friends list. You can just be stopping through. It doesn't matter. This is also an opportunity to tell me what you don't like about me,or more than dislike, hate.

And then, pass it on.